Savustamalla baby ribseistä saa taivaallisia! Alhainen lämpö ja tuntikausia lihaa hyväilevä mieto savu tekevät kylkiriveistä meheviä ja makoisia.
Kuten jo aikaisemmassa tarinassani
grillatusta flank stakesta kerroin, olen ollut baby ribsien eli
porsaan kylkirivien ystävä jo vuosikaudet. Kylkirimpsut olen
valmistanut joko keittämällä tai hauduttamalla ja viimeistelemällä
ne kuumassa grillissä. Akuutissa kylkikaipuussa myös 1,5 tunnin
kypsentäminen uunissa on tyydyttänyt makunystyräni, kun lihan
uittaa kypsänä ihanan kirpeään ja tahmeaan BBQ-kastikkeeseen.
Vuoden päivät haaveilin
sähkösavustimen hankinnasta – tai kaasusavustimen – jonka
pyhittäisin vain lihan savustamiseen. Olin jo kokeillut porsaanlihan
ja kanan savustamista savustuslaatikossa, mutta kalalle käyttämässäni
laatikossa oli sen verran lohen ja lepän aromia, että en ollut
lainkaan tyytyväinen kalantuoksuiseen lopputulokseen. Näin
myöhemmin olen myös ymmärtänyt, että savustuslaatikossa
lämpötila nousee helposti aivan liian korkeaksi eikä mukana ole
vesihöyryä, joka pitää lihan mehevyyden. Toki näillekin
virheille olisi löytynyt tapa korjata, mutta sainpahan hyvän syyn
investoida sähkösavustuskaappiin.
Keväällä 2016 se sitten saapui
pihallemme, uutuuttaan kiiltävä Mustang sähkösavustin. Koska olin
mielessäni jo savustanut rimpsutolkulla ihania baby ribsejä, vei
askeleeni oitis lihamestarin possunkylkivalikoimalle. Olin myös
ehtinyt tutustua suomalaisten ja amerikkalaisten nettisivujen ja
blogien ohjeisiin baby ribsien savustamisesta eli töihin siis.
Valmistin kuivamausteseoksen, jonka
hieroin osaan kylkirivejä.
- tummaa ruokosokeria
- hienoa merisuolaa
- jauhettua korianteria (siemeniä)
- savupaprikaa
- sipulijauhetta
- valkosipulijauhetta
- jauhettua juusokuminaa (jeeraa)
Osan kylkiriveistä jätin maustamatta
– noin niin kuin kokeilumielessä.
Valitsin savustamiseen hickory-lastua
sillä mielestäni meidän suomalaisten usein käyttämä leppä on
savukalaa varten. Hickoryn lisäksi käytin kotimaista omenapuuta.
Sähkösavustimen käyttö on helppoa.
Säätöpaneelista valitaan haluttu lämpötila sekä aika, jonka
jälkeen laite katkaisee virran. Kaapin sisällä sähkövastuksen
päällä on astia, joka ladataan savustuspurulla tai -lastuilla.
Savustimen kyljessä on luukku, jonka kautta lastuja voidaan lisätä
savustamisen aikana ilman, että kaapin ovea tarvitsee avata ja
päästää aromeja, kosteutta ja lämpöä taivaan tuuliin. Kaapin
oven aukominen lisää myös riskiä siihen, että lastut tai puru
saa liikaa happea ja syttyvät siksi palamaan. Lastulaatikon
yläpuolella on vati, johon kaadetaan (kiehuvaa) vettä. Vesihöyry
pitää savustettavan tuotteen mehevänä eli liha ei vaadi
sumuttelua savustamisen aikana. Kun kaapin pohjalle on asetettu
rasvapelti, niin laite alkaa olla käyttövalmis.
Annoin kylkirivien lämmetä
huoneenlämpöiseksi ennen savustimeen asettamista, poistin rivin
koveralla puolella olevat kalvot ja lämmittelin samalla kaapin noin
120 asteiseksi. Sen jälkeen pakkasin lihat kaappiin ritilöiden
päälle ja kävin odottelemaan ja haaveilemaan savustetuista
ribseistä. Kotimaiselta www.kauhukeittio.fi
-sivustolta olin lukenut pomminvarmasta 3-2-1-menetelmästä, jota
aioin nyt kokeilla. Ribsejä savustetaan ensin 3 tuntia ritilällä,
sitten 2 tuntia foliossa ja viimeistellään vielä tunti savussa.
Savustaminen onkin sitten leppoisaa
puuhaa. Tärkeintä on pysytellä näköetäisyydellä savustimesta,
jotta huomaa savuntuoton vähenemisen eli tarpeen lisätä lastuja.
Kokemuksen myötä tämäkin vaatimus poistuu, sillä savustimen
toiminnan tullessa tutuksi vilkuilu kelloon kertoo aika tarkasti
purujen lisäämisen aikataulusta. Muuten savustaminen kuluu perheen
kanssa puuhaillessa, lasten kanssa jalkapalloa pelaten tai ystävien
kanssa sihijuomia maistellen. Suosittelen ehdottomasti ajan
viettämistä ulkona, sillä savustimesta leijaileva tuoksu on
taivaallinen. Mikäli naapurustosta alkaa kuulua kitinää
jokaviikonloppuisesta savun hajusta, kannattaa naapurit lahjoa
maistiaisilla säännöllisesti. Toimii ainakin meidän kylällä.
Kolmen tunnin savustamisen jälkeen
kietaisin ribsit folioon, valutin folion pohjalle hieman omenamehua
ja täräytin takaisin kaappiin. Seurasin orjallisesti ohjetta,
lisäsin purua ja annoin muhia seuraavat kaksi tuntia. Jos olisin
ajatellut asiaa hieman pidemmälle olisin ymmärtänyt, että tuon
kahden tunnin aikana lastujen lisääminen on oikeastaan vain
tuhlausta, jos savustinkaapissa ei ole muita tuotteita kuin nämä
folioon käärityt ribsit. Näiden kahden tunnin aikana savustin
toimii enemmänkin uunina ja tarkoitus on hauduttaa ribsejä
hissukseen. Nehän ovat savulta ja kaapin kosteudelta suojassa folion
sisässä! Mikäli kuitenkin valmistat samalla jotakin pidempää
savustusta vaativaa (kuten savulapa), niin seillähän ne ovat
samoissa lämmöissä. Muuten tämän vaiheen voi vallan hyvin
suorittaa myös uunissa.
Kahden tunnin foliosession jälkeen
kavoin ribsit paketista ja asettelin taas ritilälle. Ribsit olivat
jo kypsiä ja mureita, mutta edessä olisi vielä viimeistely
savussa. Tässä vaiheessa lihoja voi halutessaan valella
BBQ-kastikkeella, joka tekee pinnasta vielä makoisamman. Itse suosin
kypsän ribsin uittamista kastikkeessa, mutta varmasti kokeilemalla
löytää omaan makuunsa parhaan vaihtoehdon.
No, kummasta nyt tuli sitten parempi?
Maustetuista vai maustamattomista ribseistä? Ennen kuin vastaan
siihen totean, että savustaminen on huikea tapa valmistaa ribsit.
Savustetut ja haudutetut+grillissä viimeistellyt ribsit ovat
ehdottomasti kaksi eri tuotetta. Kummatkin ovat hyviä, mutta
savustaen hiljaa ja pitkään ribsit saavat aivan omanlaisensa maun.
Tuloksena on mehevä, ylikypsä ja ehdottomasti herkullinen liha,
joka on tehty pitkään ja hartaudella. Rakastan tarjota näitä
ribsejä ystävilleni, joiden pihalle savustin ei ole vielä löytänyt
tietään. Uunissa ribsejä voi tehdä kuka vaan.
Ja sitten se vastaus siihen
maustamiskysymykseen. Minun mielestäni ribsit eivät kaivanneet
kuivamausteseosta. Tämä johtunee siitä, että haluan tarjota
ribsit tahmeina ja kastiketta valuen. Sellaisina, joita kukaan ei
halua syödä ensitreffeillä nolostellen sitä, että puoli naamaa
on kastikkeen peitossa. Ehkä vastaan kysymykseen toisin sitten, kun
olen lopen kyllästynyt BBQ-kastikkeeseen, mutta sitä ei ainakaan
vielä ole tapahtunut.
Kommentit
Lähetä kommentti